Olin elokuussa kaveriporukalla Rodoksella ja siitä reissusta lähtien on kaikenlainen mässääminen ja kotoilu ollut ykkössijalla. Myös muuttohässäkkä ja uuden koulun aloittaminen ja siihen liittyvät kiireet ovat toimineet "hyvinä tekosyinä" pitkittää treenikauden aloittamista.Nyt arki on jo hieman tasoittunut ja tekosyyt ovat loppuneet.
 |
| Vähä majoneesia kehiin ! |
 |
| Leivoksiaaa... |
Olen silti todella iloinen, että osasin nauttia lepokaudestani täysin siemauksin, enkä jatkuvasti ollut potemassa liikkumattomuusmasennusta. Päinvastoin, voin tunnustaa etten edes ajatellut liikuntaa. Hyötyliikuntaa on tullut ohessa, mutta sitä ei ole ajatellut suorituksena, saatika treenaamisena. Söin mitä mieli teki, ilman mielipahaa. Treenihimo on kuitenkin hiipinyt mieleeni salakavalasti ja nyt palo on tullut takaisin entistäkin vahvempana!
Ah, lauantai... Jauuu, mikä treeni!
Into on tullut takaisin, enkä puhu nyt kenestäkään sukulaismiehestä, vaan treenihaluista! Nyt kun saisi pidettyä mielessä, että treenaamista ei saisi aloittaa tauon jälkeen liian rajusti. Sen virheen myönnän kyllä jo tehneeni, mutta uupuneet lihakset ja minä olemme toista mieltä. Tätä on kaivattu, uupumus ja jumittuneet lihakset on ansaittu työllä. JES !
Adrenaliini virtaa ja toivottavasti se välittyy myös kuvasta ;)
 |
| After training |
Myös syömisen osalta olen päässyt taas ruotuun, enkä suinkaan tarkoita että söisin nykyään vain pupunruokaa. Voisin suuripiirteisesti sanoa noudattavani vähähiilihydraattista ruokavaliota, sillä olen huomannut, että todella hiilihydraattipitoinen ruoka ei sovi minulle. Minua turvottaa ja väsyttää aterian jälkeen. Joskus olen parhaimmillaan syönyt jokaisella aterialla 5 perunaa,
eikä siinä ole mitään järkeä, sillä ruokailun jälkeen olen ihan
kanttuvei, kun verensokeri nousee niin korkealle äkisti. Ruoan pitäisi antaa
lisää puhtia, eikä päinvastoin. Kaksi perunaa riittää, lihan/kanan/kalan
lisänä ja lopputankkaus suoritetaan salaatin avulla. Jokaisella
aterialla lautasella on myös hyvä olla jotain tuoretta.
Minulla ei silti ole mitään rajoitteita, eikä kohdallani voi puhua karppaamisesta. Syön silti pastaa, perunaa ym. mutta vain vähemmän. Puolet lautasesta pyrin täyttämään salaatilla. En mistään hinnasta luopuisi pastasta ja perunasta kokonaan, ne ovat suurta herkkuani! Myös kaikenlaiset herkut ovat sallittuja silloin kun mieli tekee. Minun ei nimittäin yleensä tule itsekseni ostettua mitään herkkuja ( mikä helpotus) , mutta jos niitä on tarjolla, niin voi pojat! Asuinkumppani on myös melkoinen herkkusuu, niin väkisinkin tulee mentyä kerjuulle...
Yksi tärkeimmistä syömisperiaatteistani on pyrkiä syömään vähintään 3 tunnin välein. Tällätavoin pidän verensokerini tasaisena, eikä se pääse laskemaan liian alas, jolloin olen kuin uhmaiässä oleva lapsi ja nälkäinen kuin susi. Sitä ei kukaan halua! Täten pystyn pienentämään annoskokojani, sillä sudennälkä ei pääse yllättämään. Sen ansiosta pystyn myös nauttimaan rauhassa ateriani ja keskustelemaan ruokailun aikana, kuten sivistyneeseen ruokakulttuuriin kuuluisi... mutta paljon on vielä opittavaa, eikä aina mene kaavan mukaan!
 |
Kuvissa itsetehty kanasalaatti aurajuustolla höystettynä , nam !
|
Onkos teidän treenimotivaatio jo herännyt kesälomalta?
Tsemppiä kaikille kaikenlaisiin tuleviin koitoksiin! ;)
Piipi
